Haluamme Merilammella kannustaa ihmisiä tuomaan esille omia kehitystoiveitaan urapolkujen suhteen. Uskomme vahvasti, että yrityksen sisäisten urapolkujen tukeminen niin juristiemme kuin hallinnon työntekijöiden osalta vahvistaa meitä organisaationa entisestään. Halusimme juuri alkuvuodesta HR- ja asiakaskokemuspäälliköksi nimitetyn Tuuli Syrjäsen jakavan oman urapolkunsa Merilammella. Tuuli on työskennellyt Merilammella pian yhdeksän vuoden ajan, ja aloittanut aikanaan hyvin erilaisissa työtehtävissä.

Aloitin työt Merilammella ja sen vastaanotossa syksyllä 2014 yli viiden vuoden yhtäjaksoisen äitiysvapaan jälkeen. Vaikka Merilampi työnantaja houkuttelikin, liikejuridiikan asiantuntijaorganisaatioon työllistyminen oli ennemminkin ajautumista ja sattumaa kuin päämäärätietoisen suuntautumisen tulosta.

Vastaanottotyön suola olivat ehdottomasti ihmisten kohtaamiset. Pikkuhiljaa ajatus työnkuvan laajentamisesta ja laajemmin omien vahvuuksieni hyödyntämisestä työtehtävissä alkoi kuitenkin houkutella. Olen iloinen, että siihen myös tarjoutui mahdollisuus.

Oman urapolun löytäminen vaatii varmasti monesti yritys-erehdys-tyyppistä itsetutkiskelua ja erilaisten työtehtävien kokeilua. Vastaanottotyön lisäksi pöydälläni on näiden Merilampi-vuosieni aikana ollut ennen nykyistä työnkuvaani muun muassa toimitilojemme kiinteistöön liittyviä tehtäviä, assistentin töitä, tapahtumatuotantoa sekä markkinointiviestintää. Nämä kaikki työtehtävät ovat osaltaan muodostaneet kokonaisvaltaisen kuvan organisaatiomme toiminnasta sekä luoneet hyvän pohjan ja siirtymän nykyiselle HR- ja asiakaskokemuspäällikön roolilleni.

Ihmiset, niin merilampelaiset kuin asiakkaammekin, ovat edelleen työni keskiössä ja sen suurin anti. Ihmisläheisyyttä ja asiakasrajapinnassa työskentelyä en vaihtaisi pois, vaikka nykyään päiväni pitävät sisällään hyvinkin vaihtelevia työtehtäviä.

Merilammella olen ollut siunattu erinomaisilla esinaisilla, jotka ovat ymmärtäneet jatkuvan kehittymisen tärkeyden ja sisäsyntyiseen kiinnostukseen reagoimisen merkityksen työntekijälle. Toiveitani on kuunneltu sekä urakasvuani on tuettu sparrailemalla ja aidolla mielenkiinnolla kysymällä, miltä minä haluaisin tulevaisuuden urakehitykseni näyttävän. Kehityskeskustelut eivät ole jääneet teorian ja pakollisen byrokratian tasolle, vaan niissä on oikeasti käyty tärkeitä tulevaisuutta viitoittavia keskusteluja ja rakennettu askelmerkkejä tavoitteiden saavuttamiseksi. Välillä keskustelu on ajautunut lapsiin, kotiasioihin ja siihen, miten yhden vanhemman talouden arjen pyörittäminen saadaan sopimaan yhteen työelämän kanssa. Nämäkään keskustelut eivät ole jääneet sanahelinän tasolle, vaan työyhteisöni on tarjonnut tukeaan aikanaan muun muassa 80 prosenttisella työajalla ja mahdollistamalla sapattivuoden pitämisen. Ihminen tarvitsee tällaista elämän realiteetteihin taipuvaa työyhteisöä, sillä tyytyväisyys työelämään ja merkityksellisyyden kokemiseen työstä koostuu pienistä osista. Ihminen on kokonaisuus.

Uuden opettelu ja uusien työtehtävien viitoittaman polun kiemuroiden seuraaminen on ollut vaativaa ja toisinaan hämmentävääkin, mutta aina palkitsevaa. On ollut hienoa havaita, että myös asiantuntijaorganisaatioista löytyy lukuisia urapolkuja ja erikoistumis- ja suuntautumisvaihtoehtoja kaikille työntekijöille – oli sitten kyse Merilammen tapaisessa asianajotoimistossa juristeista kuin sitten meistä, jotka toimimme toimiston tärkeiden hallinnollisten tehtävien parissa. Tärkeintä on olla avoin ja uskaltaa hypätä rohkeasti erilaisiin työtehtäviin ja uskoa omiin kykyihinsä. Kannustava työyhteisö on tässä tärkeässä roolissa.