Vanha sanonta kertoo, että ”ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”.

Jos ei uskalla kurkottaa laisinkaan, mätkähtää korkeintaan vain rähmällensä mättääseen. Mitään tavoittelemisen arvoista kun harvoin saavuttaa ilman, että jollain tapaa haastaa itseänsä. Sama sääntö pätee myös esimerkiksi omien motivaatioiden, ammatti-identiteetin ja vahvuuksien löytämiseen – eivät kai nämäkään kirkastu ilman työstämistä, yhtäkkiä jossain sohvan pohjalla, räplätessä luuria tai rampatessa jääkaapilla viidettä kertaa varttituntiin uuden sisällön toivossa?

Kehittäviä haasteita on monenlaisia ja monessa muodossa. Käytännössä mistä tahansa toivottavaa tottumusta tai kokemuksesta voi tavoitella haasteenomaisesti. Jokaisen oikkarin kannattaisi kuitenkin ainakin harkita itsensä haastamista juuri oikeustapauskilpailun muodossa, ja tässä mielessä esimerkiksi Merilampi Case on erinomainen vaihtoehto. Syitä kehotukselle on lukuisia, mutta tässä nyt suoralta kädeltä 5 syytä haasta itseänsä lähtemällä oikeustapauskilpailuun:

1. Käytännönläheisyys on antoisaa ja innostavaa

Opintojen parissa tentit, tehtävät ja tutkielmat koskettavat kaikki pääosin akateemisia kysymyksiä. Opiskelijalle tarjoutuu harvoin tilaisuuksia kehittää omaa mielipidettään, järjen käyttöä, oikeuskäsitystä tai kekseliäisyyttä. Esimerkiksi Merilampi Case taas on hyvinkin käytännönläheinen, ja vuosittainen ongelma sekoittaa aineksia myös monista oikeudenaloista. Usein juuri tämä oikeuden alojen yhteen kietoutuminen ja sekoittuminen tuo ratkaistavaan ongelmaan ainutlaatuisen mutta tosielämää vastaavan problematiikan. Monialaisuus hankaloittaa asioiden jäsentämistä, selvittämistä ja ilmaisemista, mutta se pakottaa myös kekseliäisyyteen ja syventymään toden teolla niin aineistoon kuin edustamansa kannan järkiperusteisiin. Koska ongelmalla on myös selkeä liitäntä todellisuuteen, sen selvittäminen on erityisen palkitsevaa.

2. Saat paljon relevanttia kokemusta

Missä tahansa oikeustapauskilpailussa opit taatusti paljon työelämään valmistavia taitoja. Pääset itsenäisesti analysoimaan tausta- ja oheisaineistoa, johtamaan selvityksistänne argumentteja, laatimaan mahdollisimman vakuuttavia kirjelmiä ja puolustamaan näkökulmianne useimmiten alan ammattilaisten edessä – hieman riippuen kilpailunvaiheesta, johon joukkueen puhti riittää.  Nämä ovat kaikki taitoja, joita tuskin pääset harjoittamaan opintojesi aikana, etkä useinkaan vielä edes ensimmäisinä työvuosinasi, varsinkaan itseohjautuvasti ja itsenäisesti.

Lähes jokaisessa kilpailussa laaditaan oikeudellisia kirjelmiä, jossa pääset kehittämään omia ilmaisu- ja argumentaatiotaitojasi. Samoin kehitätte näitä taitoja vieläkin pidemmälle, kun kritisoitte ja kirjoitatte uudelleen omia tekeleitänne joukkueen kesken. Merilampi Case tuo tähän myös ennakkotehtävän muodossa oikeudellisen neuvonnan elementin, jossa pyritään ohjeistamaan asiakasta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti toimitetun materiaalin perusteella, joka pohjustaa tulevaa tapausta. Tämä toi mielestäni erittäin mielekkään motivaation syventyä asiaan, pohtia ja osoittaa kekseliäisyyttä.

Vakuuttava esiintyminen ja ulosanti ovat myös niitä taitoja, joita on hankala kehittää opintojen ohessa. Nämä ovat kuitenkin juuri sitä keskeistä osaamista, jota eri kilpailut merkittävästi kehittävät. Esiintyminen saattaa monia tietysti jännittää tai jopa pelottaa. Kun kuitenkin kerran uskallat esittää itse jalostamiasi mielipiteitä merkittävästi kokeneempien asiantuntijoiden edessä ja onnistut vääntämään melkein itsesikin vakuuttavan esityksen, karisee ramppikuume kyllä kokonaan.

Monesti kilpailujen ongelmat ovat lisäksi siinä määrin haastavia, että vaikka oma tulokulma tuntuisikin ilmeiseltä ja argumentti erityisen vahvalta, osoittautuu tämän näkemyksen vakuuttava argumentointi silti yllättävän hankalaksi. Näissä hetkissä oppii ajattelemaan niin sanotusti laatikon ulkopuolella, löytämään uusia tulokulmia tai jopa hylkäämään argumentteja. Tämäkin lukeutuu ammattikokemuksen aspekteihin, jotka opitaan usein vasta kantapään kautta.

3. Opit paljon myös itsestäsi

Kilpailuissa oppii paljon omista vahvuuksista ja heikkouksista. Emme tietty millään tahtoisi näyttää heikkouksiamme, saatikka altistua epäonnistumisen mahdollisuudelle. Jokaisen tulisi kuitenkin sisäistää, että kukaan ei hallitse näissä kilpailuissa taikka työelämässä vaadittavia taitoja suoraan lähtöruudusta, vaan kuten yleensä, sitä tunaroidaan ja korjataan, kaadutaan ja opitaan, harjoitellaan ja hiotaan –kunnes tunaroidaan taas uudelleen.

Kuten sanottua, saat siis käsityksenomista vahvuuksista ja heikkouksista, mutta myös työmotivaatiosta sekä valmiuksistasi kehittää näitä lähtökohtia itsessäsi. Usein joudut myös venymään oman mukavuusalueesi ulkopuolelle, esimerkiksi kun jokin asia osoittautuu erityisen hankalaksi, palautuksissa tulee kiire, joukkueessa tulee kiistaa, ulkopuolinen elämä painaa päälle ja päivät venyvät myöhäisiltaan palautusten lähestyessä. Nämä eivät tietysti siinä hetkessä tunnu mukavilta kokemuksilta, mutta ne kasvattavat sietokykyä sekä työkapasiteettia. Tämä kehitys on myös tietyllä tavalla pysyvää, ja hankittu määrätietoisuus on ulotettavissa muihin henkilökohtaisiin tavoitteisiin. Usein me sitä paitsi muistelemme tällaisia henkisiä haasteita – kuten pääsykokeitakin – tietyllä lämmöllä, ja ne ovat joka tapauksessa myös väistämätön osa työelämää.

Todennäköisesti vähintäänkin johonkin kilpailun aspektiin syntyy myös omaa sisäistä paloa, ja tämä palo myös näkyy työmarkkinoilla. Toisaalta saatat myös yhtä lailla oppia, että mikä ei ainakaan kiinnosta laisinkaan. Tämä voi yhtä lailla olla vahvistava kokemus, joka parhaimmillaan näyttää mielekkäämpää suuntaa opinnoille tai koko uralle, ja huonoimmillaankin se osoittaa kykyäsi sitoutua myös epämieluisiin aiheisiin.

4. Oma-aloitteisuus on arvostettua

Jokainen meistä, minä ja viisi tähänastista kilpakumppaniani, on nykyisin kiinni uraputkessa, missä yhtä lukuun ottamatta kaikki tuskailivat tämän haasteen kanssa vielä kilpailujen lomassa.

Olkoon ratkaiseva tekijä tässä sitten kilpailujen maine tai oma asennemuutos, tai vaikka jokin täysin muu tekijä, kaikki työnantajat osaavat arvostaa oma-aloitteisuutta ja sitoutumista. Kilpailuista kerättyjen taitojen koetaan edesauttavan kunkin sopeutumista eri työtehtäviin ja toisaalta oman ammattiosaamisen kehittymistä; tätä pitää tosin kunkin osata myös markkinoida. Omassa kokemuksessa nämä kilpailut synnyttävät usein myös tiettyä karaistunutta määrätietoisuutta ja sisäistä paloa.

5. Et voi hävitä (kuvaannollisesti)

Joka tapauksessa kehität siis taitojasi, itseluottamustasi ja ymmärrystäsi niin oikeustieteestä kuin sen todellisesta soveltamisesta. Saat käsitystä omista vahvuuksistasi, heikkouksista ja tarpeellisista kehityspoluista. Missä et löydä lopulta paloa itse aiheisiin tai kenties koko kilpailuun, ymmärrät taatusti paremmin omia motivaatiotasi, kiinnostuksen kohteitasi ja tulevaisuuden tavoitteita. Saat pelkästään osallistumisesta osaksesi arvostusta, aivan vähintäänkin itseltäsi, joka on jo itsessään voimakas vipu itsensä toteuttamiseen, ja hyvin todennäköisesti saat sitä myös työnantajatahoilta. Et siis oikeastaan voi mitenkään hävitä, jos vain uskallat lähteä mukaan kilpailemaan.

Useimmiten meitä kaduttaa vain ne mahdollisuudet, joihin emme tarttuneet. Ja toisaalta vain haastamalla itseämme voimme myös kasvaa ihmisinä ja ammattilaisina. Merilampi Casen 2019–2020haku on vielä auki, joten puhu kaverisi ympäri ja lähde pohjustamaan omaa tulevaisuuttasi!

‍

Petro Koskipalo

‍

Kirjoittaja Petro Koskipalo voitti parinsa kanssa Merilampi Casen 2018–2019 ja on kilpaillut myös Willem C. Vis Commercial Arbitration Moot'issa Turun joukkueessa 2017–2018.

Merilampi Case on soveltavaan liikejuridiikkaan keskittyvä oikeustapauskilpailu, jossa työparit ratkovat aidontuntuista asiakastoimeksiantoa.

‍

Tutustu Merilampi Caseen.

‍

Lue myös:

Merilampi Case – käytännönläheistä oivaltamisen oppimista