Euroopan unionin tuomioistuin (”EUT”) antoi 14.3.2019 päätöksen asiassa C-724/17 Vantaan kaupunki vastaan Skanska Industrial Solutions Oy (”Skanska”), NCC Industry Oy (”NCC”) ja Asfaltmix Oy (”Asfaltmix”). EUT katsoi päätöksessään, että SEUT 101 artiklaa on tulkittava siten, että kartelliin osallistuneen yhtiön ostanut yhtiö on vastuussa vahingonkorvauksista tilanteessa, jossa kartelliin osallistunut yhtiö on jo purettu ja ostaja on jatkanut purkautuneen yhtiön liiketoimintaa.

Asian tausta

Korkein hallinto-oikeus määräsi vuonna 2009 seuraamusmaksuja useille asfalttikartelliin osallistuneille yhtiöille. Valtio sekä useat kaupungit ja kunnat vaativat tämän perusteella asfalttiyhtiöiltä vahingonkorvauksia Helsingin käräjäoikeudessa ja myöhemmin hovioikeudessa. Hovioikeus hylkäsi lokakuussa 2016 osan käräjäoikeuden hyväksymistä kanteista sekä alensi yhtiöiden maksettavaksi tuomittuja korvauksia. Hovioikeus hylkäsi ne kantajien vaatimukset, jotka kohdistuivat sellaisiin yrityksiin, jotka eivät olleet tekemisissä kilpailurajoitusten kanssa vaan olivat kartellin jälkeen hankkineet joidenkin kilpailunrajoituksiin osallistuneiden yritysten liiketoiminnan tai osakekannan.

Vantaan kaupungille myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen (”KKO”) koskien kysymystä siitä, ovatko Skanska, NCC ja Asfaltmix vastuussa kartellista aiheutuneen vahingon korvaamisesta sillä perusteella, että yhtiöille oli siirtynyt niiden ostamien kartelliyritysten liiketoiminta, eli soveltuuko seuraamusmaksuihin sovellettava taloudellisen seuraannon periaate myös vahingonkorvausvastuuseen.

Taloudellisen seuraannon periaatteen mukaan kilpailuoikeudellinen vastuu voidaan poikkeuksellisesti kohdistaa rikkomukseen syyllistyneen oikeushenkilön sijaan siihen taloudelliseen toimintaan, johon rikkomus voidaan liittää. Näin vastuu sakoista voidaan tietyin edellytyksin määrätä myös yritykselle, joka ei ole osallistunut kilpailurikkomukseen. Taloudellisen seuraannon periaatetta ei ole aiemmin Suomessa tai unionin tuomioistuimissa sovellettu kilpailuoikeuden yksityisoikeudelliseen täytäntöönpanoon.

Ennakkoratkaisukysymykset ja niiden tarkastelu

KKO esitti 22.12.2017 EUT:lle ennakkoratkaisupyynnön koskien SEUT 101 artiklan ja unionin oikeuden tehokkuusperiaatteen tulkintaa unionin kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuviin vahingonkorvauskanteisiin Suomen oikeusjärjestyksessä sovellettavien sääntöjen kannalta.

KKO tiedusteli: 1) Määritelläänkö SEUT 101 artiklan vastaisen menettelyn aiheuttaman vahingon korvaamisesta vastuussa olevat tahot kyseistä artiklaa soveltamalla vai kansallisten sääntöjen perustella?; ja 2) Onko SEUT 101 artiklaa tulkittava siten, että tilanteessa, jossa kartelliin osallistuneiden yhtiöiden koko osakekanta on myyty toisille yhtiöille, jotka ovat sitten purkaneet ensimmäiseksi mainitut yhtiöt ja jatkaneet niiden liiketoimintaa, mainittujen ostajayhtiöiden voidaan katsoa olevan vastuussa kartellista aiheutuneesta vahingosta?

Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 101 artiklan tehokkuuden turvaamiseksi jokaisella on oltava oikeus vaatia sellaisen vahingon korvaamista, joka hänelle on aiheutunut kilpailua rajoittavasta sopimuksesta tai menettelystä, jos vahingon ja SEUT 101 artiklassa kielletyn kartellin tai muun menettelyn välillä on syy-yhteys (ks. esim. C 557/12, Kone ym.,). EUT:n mukaan sellaisessa tilanteessa, jossa unioni ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä on annettava tarkemmat säännöt oikeudesta vaatia korvausta SEUT 101 artiklassa kielletystä kartellista tai menettelytavasta aiheutuneesta vahingosta, edellyttäen kuitenkin, että vastaavuusperiaatetta ja tehokkuusperiaatetta noudatetaan.

EUT katsoi, että kysymykseen sen yksikön määrittämisestä, jonka on korvattava SEUT 101 artiklan rikkomisesta aiheutunut vahinko, sovelletaan kuitenkin suoraan unionin oikeutta. EUT:n mukaan vastuu unionin kilpailusääntöjen rikkomisista aiheutuneesta vahingosta on yksilöllistä. Tästä seuraa, että SEUT 101 artiklan rikkomisesta korvausvastuullisina yksiköinä on pidettävä yrityksiä, jotka ovat osallistuneet kartelliin tai kiellettyyn menettelytapaan.

Kartelliin osallistuneiden yhtiöiden uudelleenjärjestelyistä voi seurata vahingonkorvausvastuun osalta tilanne, johon em. pääsääntö ei ole sovellettavissa. Nyt käsillä olevassa asiassa oli kyse juuri tällaisesta yritysjärjestelystä, jossa unionin kilpailuoikeuden rikkomiseen syyllistynyt yksikkö oli lakannut olemasta ja jossa rikkomiseen syyllistynyttä yksikköä oli muutettu oikeudellisesti tai organisatorisesti. EUT:n tuomion mukaan tällaisesta muutoksesta ei suoraan seuraa, että syntyy uusi yritys, joka on vapautettu edellisen yksikön kilpailusääntöjen vastaista menettelyä koskevasta vastuusta, jos kyseinen yksikkö ja uusi yksikkö ovat taloudelliselta kannalta samat. Siten se, että yhtiö on vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta rikkomukseen syyllistyneen yhtiön sulautumisessa vastaanottavana yhtiönä, kun rikkomukseen syyllistynyt yhtiö on lakannut olemasta, ei EUT:n mukaan ole pidettävä yksilöllisen vastuun periaatteen vastaisena.

Lisäksi EUT katsoi, että kilpailusääntöjen rikkomisesta johtuvat vahingonkorvauskanteet muodostavat olennaisen osan kyseisten sääntöjen täytäntöönpanojärjestelmää, jolla pyritään rankaisemaan yritysten kilpailua rajoittavasta käyttäytymisestä ja ehkäisemään ennalta, että yritykset ryhtyvät käyttäytymään tällä tavalla. EUT:n tuomion mukaan kyseisen järjestelmän tavoite ja kilpailusääntöjen tehokas vaikutus vaarantuisivat, mikäli unionin kilpailusääntöjen rikkomisesta aiheutuneesta vahingosta vastuussa olevat yritykset voisivat välttää vastuunsa uudelleenjärjestelyillä, luovutuksilla tai muilla organisatorisilla muutoksilla. Tästä seuraa, että SEUT 101 artiklassa tarkoitetulla yrityksen käsitteellä ei voi olla eri ulottuvuutta siinä asiayhteydessä, jossa komissio määrää seuraamusmaksuja, ja siinä asiayhteydessä, jossa on kyse kilpailusääntöjen rikkomuksista johtuvista vahingonkorvauksista.

Edellä esitetyin perustein EUT vastasi KKO:n kysymyksiin seuraavasti:

”SEUT 101 artiklaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kyseisessä artiklassa kiellettyyn kartelliin osallistuneiden yhtiöiden koko osakekanta on myyty toisille yhtiöille, jotka ovat sitten purkaneet nämä ensimmäiseksi mainitut yhtiöt ja jatkaneet niiden liiketoimintaa, mainittujen ostajayhtiöiden voidaan katsoa olevan vastuussa kyseisestä kartellista aiheutuneesta vahingosta.”

KKO tulee soveltamaan EUT:n kantaa taloudellista seuraantoa koskevan kysymyksen osalta asfalttikartellia koskevissa vahingonkorvausasioissa.