IPR lisenssisopimuksen laatijan näkökulmasta Suomen lain sisältämät jälkikäteen sovellettavat sopimusoikeudelliset periaatteet aiheuttavat helposti epävarmuutta sopimussuhteen sisällöstä. Tämä epävarmuus tulee ottaa huomioon valittaessa sovellettavaa lakia. Jos Suomen laki valitaan neuvottelujen jälkeen sovellettavaksi laiksi, osapuolilla on lähtökohtaisesti hyvin laaja sopimusvapaus määritellä sopimussuhteensa sisältö haluamallaan tavalla. Kaupallisiin lisenssisopimuksiin sovellettavaa pakottavaa lainsäädäntöä ei Suomessa juurikaan ole ja tahdonvaltaista sääntelyä on vain hyvin rajatuista yksittäistapauksista, kuten esimerkiksi muokkausoikeuden siirtymisen muotovaatimuksista tekijänoikeuslisenssin yhteydessä.

Vaikka Suomen laki ei sisälläkään nimenomaisia lisenssisopimuksia koskevia pakottavia säännöksiä, yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet vaikuttavat usein merkittävästi osapuolten asemaan. Sovellettaviin periaatteisiin kuuluvat ainakin kohtuullisuusperiaate ja siitä seuraava sovittelu, lojaliteettiperiaate ja todennäköisesti myös edellytysoppi. Sovittelun ja lojaliteettiperiaatteen soveltamisedellytyksiä ja oikeusvaikutuksia on käsitelty oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa varsin laajasti. Saatavilla olevan materiaalin määrästä huolimatta sovittelun ja lojaliteettiperiaatteen vaikutusta osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin yksittäisen lisenssisopimuksen osalta on usein sopimuksen neuvotteluvaiheessa vaikea tarkemmin määritellä. Edellytysopin osalta vaikutusten arviointia vaikeuttaa edelleen se, että oikeuskäytäntöä on vähemmän ja oikeuskirjallisuuden kommentit edellytysopin soveltuvuuteen ovat osittain ristiriitaisia.

Lojaliteettiperiaate

Vaikuttaa ilmeiseltä, että suomalaisessa sopimusoikeudessa sovittelulla sekä lojaliteettiperiaatteella on yhä korostuneempi merkitys. Lojaliteettiperiaatteen perustana on toisen sopimusosapuolen perusteltujen odotusten huomioiminen. Mitä enemmän riippuvaisia osapuolet ovat toisistaan, sitä enemmän heillä on tarvetta luottamukselliselle yhteistyölle. Sopimuksen yhteistyöaste kytkeytyy siis samalla lojaliteettiperiaatteen soveltamiseen. Erityisesti osapuolten välinen riskinotto korostaa oikeutta edellyttää, että molemmat toimivat toisiaan kunnioittaen ja yhteistyössä. Lojaliteettiperiaate voi toimia myös suunnannäyttäjänä sopimuksen ehtojen ja muiden velvoitteiden tulkinnassa.

Edellytysoppi

Edellytysopin voidaan katsoa täsmentävän sopimusvapauden periaatetta. Sopimusvapauden periaatteen mukaan sopimussuhteissa lähtökohtana on, että kumpikin osapuoli vastaa omista tahdonilmaisuistaan ja sitoumuksistaan. Edellytysopin taustalla puolestaan on ajatus siitä, että osapuolet ovat sitoutuneet sopimukseen edellyttäen, että sopimukseen liittyvät olosuhteet ja muut merkitykselliset seikat toteutuvat odotusten mukaisesti. Edellytysoppia sovelletaan erityisesti sellaisten olosuhteiden ja seikkojen osalta, joita sopimukseen ei ole nimenomaisesti kirjattu. Edellytysopin mukaan edellytysten muuttuminen tai raukeaminen voi muuttaa sopimuksen sanamuodon mukaista sisältöä .

Edellytysoppi korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2012:1

Suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa on esitetty eriäviä näkemyksiä edellytysopin asemasta oikeudessamme. Korkeimman oikeuden argumentaatio ratkaisussa KKO 2012:1 viittaa vahvasti edellytysopin soveltamiseen. Korkein oikeus käsitteli ratkaisussaan olosuhteiden muutoksen ja edellytysten raukeamisen vaikutusta osapuolen sopimusvelvoitteen sitovuuteen. Ratkaisun perusteluiden mukaan virheellisellä tai rauenneella edellytyksellä voi olla merkitystä sopimuksen sitovuuden kannalta, jos edellytys on ollut sopimuksen solmimisen kannalta olennainen ja määräävä.

Korkein oikeus määritteli edelleen kriteeriksi edellytysopin soveltamiselle, että edellytykseen vetoava osapuoli on menetellyt huolellisesti sopimusta laadittaessa ja neuvoteltaessa. Lisäksi, vaikka korkein oikeus mainitsee yhtenä kriteerinä, että ”edellytys ja sen merkitys sopimuksenteolle ovat olleet vastapuolen tiedossa”, ratkaisun jäljempien perustelujen sanamuoto viittaa siihen, että edellytykseksi riittää, että vastapuolen olisi pitänyt tietää edellytyksestä.

Edellytysoppi muissa Pohjoismassa

Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO:2012:1 perustelut muistuttavat muissa Pohjoismaissa ja suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa edellytysopille annettua sisältöä. Edellytysopilla on Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa vakiintuneempi asema itsenäisenä ratkaisuperusteena. Ruotsalaisen oikeuskäytännön mukaan edellytysopin soveltamiseksi vaaditaan, että:

1. edellytyksen on täytynyt olla olennainen,
2. edellytyksen on täytynyt olla vastapuolen tiedossa tai vastapuolen olisi tullut tietää siitä,
3. on erityisiä olosuhteita, joiden vuoksi rauenneelle edellytykselle on aiheellista ja kohtuullista antaa merkitystä.

Monet suomalaiset kirjoittajat ovat suhtautuneet pidättyvästi sopimusvelvoitteiden modifiointiin pelkän edellytysopin perusteella. Edellä viitattu korkeimman oikeuden ratkaisu viittaa kuitenkin siihen, että edellytysopilla voi olla itsenäinen asema suomalaisessa oikeudessa. Oikeuskirjallisuudessa tapauksen merkitystä on pidetty toisaalta melko rajallisena johtuen tapauksen poikkeuksellisista olosuhteista.

Edellä mainitussa ratkaisussa rauenneet edellytykset johtivat yksittäisen sopimusehdon sitomattomuuteen. Oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden perusteella näyttää mahdolliselta, että edellytysopin soveltamisesta voi tapauksesta riippuen seurata myös sopimuksen pätemättömyys tai purkaminen . Vaikka edellytysoppia ei sovellettaisi itsenäisenä ratkaisuperusteena, rauenneet edellytykset voivat johtaa lisäksi sopimuksen tai sopimusperusteisen vahingonkorvauksen sovitteluun .

Sovittelu vs. edellytysoppi

Lisenssisopimuksia voidaan lähtökohtaisesti pitää sovitteluherkkinä. Edellytysopista ja lojaliteettiperiaatteesta poiketen sovittelu perustuu nimenomaiseen lainsäännökseen, oikeustoimilain 36 §:ään.  Kyseisen sovittelusäännöksen soveltamisala on laajempi verrattuna edellytysopin tarjoamaan mahdollisuuteen puuttua sopimusvelvoitteisiin. Sovittelumahdollisuuksien lisääntymisen voidaankin katsoa vaikuttaneen siihen, että osa kirjoittajista pitää tarvetta edellytysoppiin tukeutumiselle vähäisempänä.

Moderni sopimusoikeus

Suomen lain soveltamisessa tulee huomioida myös oikeuskirjallisuudessa esitetyt näkemykset niin sanotusta modernista sopimusoikeudesta. Modernin sopimusoikeuden tausta-ajatuksena on se, että yhä useammin sopimusten tavoitteiden saavuttaminen vaatii osapuolilta joustavuutta ja yhteistyötä. Kirjallisuudessa rakennetun modernin sopimusoikeuden ratkaisu joustavuuden ja yhteistyön tarpeeseen on käytännössä tuomioistuimille ja välimiehille annettavat laajemmat valtuudet tulkita sopimusta ja poiketa sanamuodon mukaisesta tulkinnasta sopimusoikeudellisten periaatteiden perusteella.

Sopimusoikeudelliset periaatteet lisäävät epävarmuutta

Lisenssisopimusten neuvottelutilanteessa on ongelmallista, että lojaliteettiperiaatteen, edellytysopin ja sovittelun soveltamisen edellytykset ja oikeusvaikutukset ovat mahdottomia määritellä tarkasti etukäteen. Näiden periaatteiden ja oppien soveltaminen perustuu olosuhteiden ja osapuolten aseman arviointiin myöhemmin tapauskohtaisesti. Tällainen jälkikäteen tapahtuva tapauskohtainen harkinta on helposti ristiriidassa lisenssisopimusten neuvotteluvaiheessa osapuolilta edellytettävien riskiarvioiden ja tilanteisiin varautumisen kanssa. Ulkopuolisen riidanratkaisijan puuttuminen osapuolten sopimaan voimassaoloehtoon, sopimuksen sisältöön ja riskienjakoon mahdollisen erimielisyyden syntyessä näyttäytyy neuvotteluvaiheessa vaikeasti hallittavana riskinä. Sopimuksen täytäntöönpantavissa olevan sisällön epävarmuus vähentää Suomen lain houkuttelevuutta monimutkaisten ja pitkäaikaisten lisenssijärjestelyjen yhteydessä sovellettavaksi laiksi.

‍