KKV:n selvityksessä tuodaan esille huolenaiheena meidän kuluttajien jo monta taksimatkaa sitten huomaama hintojen nousu etenkin Uudellamaalla. Tosin eri yritysten välillä saattaa esiintyä huomattaviakin hinnaneroja. Vertailun vuoksi on mielenkiintoista huomata, että bussiliikenteessä, jossa on myöskin siirrytty aikaisempaa markkinaehtoisempaan hinnoitteluun, reaalihinnat ovat merkittävästi laskeneet. Eli markkinoiden vapautuminen on vaikuttanut eri tavoin hintoihin näillä markkinoilla. On myös huomattava, että hinta on vain yksi tekijä mietittäessä sitä, toimivatko taksimarkkinat. Myös taksien saatavuus on huomioitava tekijä. KKV:n mukaan olisi syytä selvittää tarkemmin ja nykyistä luotettavammin taksien hintoja ja saatavuutta. Eräänä vaihtoehtona pidetään sitä, että välityskeskukset velvoitettaisiin luovuttamaan kyseiset tiedot toimivaltaisille viranomaisille tilastointia ja valvontaa varten.

KKV on kiinnittänyt huomiota myös taksienvälityspalveluiden rooliin taksimarkkinoilla. Toimivan kilpailun näkökulmasta välityspalveluiden ja taksiyritysten väliset omistukselliset yhteydet ovat ongelmallisia. Nyt on tyypillistä, että keskenään kilpailevat taksiyritykset omistavat välitysalueella toimivan tilausvälityskeskuksen. KKV on havainnut, että välitysyhtiö ei aina toimikaan itsenäisesti tavoitellen voittoa, vaan se toimii maksimoiden omistajina olevien taksiautoilijoiden voitot. Selvityksen mukaan välityskeskukset ovat pyrkineet rajoittamaan uusien taksiyrittäjien pääsyä tilausvälityskeskuksiin. Toisaalta markkinoille on tullut välitysyhtiöitä, joilla on erilainen omistusrakenne. Lisäksi kilpailun kannalta ongelmallista on se, että taksiyrittäjä ei voi samaan aikaan olla usean välityspalvelun asiakas (multihoming). KKV:n mukaan kilpailulainsäädännön rinnalle tulisi harkita muita sääntely- ja ohjauskeinoja, jotta multihomingia voitaisiin edistää.

KKV toteaa selvityksessään, että ”kilpailun tehostamisen näkökulmasta tärkeintä olisi puuttua ensin kaikkein vakavimpiin rajoituksiin, kuten perusteettomaan tarjonnan rajoittamiseen ja autojen sitomiseen yhteen välityskeskukseen.” Kilpailulainsäädäntö mahdollistaa puuttumisen yksittäisiin vahvassa asemassa olevien toimijoiden kilpailua rajoittaviin menettelyihin tai keskenään kilpailevien toimijoiden kilpailua rajoittavaan menettelyihin. Se ei kuitenkaan ole toimialan valvontaan ja sääntelyyn sopiva, saati tehokas työkalu. Tästä syystä välitystoiminnan osalta tulisi harkita sitä koskevaa erityislainsäädäntöä.

Julkisista varoista tuettujen taksikyytien – joista iso osa on Kela-kyytejä – kilpailutukset pitäisi toteuttaa siten, että samaan aikaan sekä varmistetaan julkisten palvelujen riittävä tarjonta ja laatu, että vahvistetaan kilpailun toiminnan edellytyksiä kuluttajien eduksi. Nykyään esimerkiksi Kela kilpailuttaa käytännössä vain välityspalvelun tarjoajat keskenään, jolloin taksiyrittäjät eivät ole mukana päättämässä tarjottavasta hinnasta. Tämä vaikuttaa haitallisesti taksien saatavuuteen, vaikka kyseessä on välttämättömyyspalvelu. Jatkossa on tarpeen miettiä mahdollisuutta dynaamisempaan kilpailutukseen, jossa julkiset hankinnat voitaisiin järjestää siten, että taksiyrittäjät voisivat itse tarjota ehtoja ja hintaa, jolla ne muun muassa Kela-kyytejä ajaisivat.

Taksamittaripakolle KKV ei katso olevan perusteita toimivan kilpailun kannalta. Päinvastoin KKV katsoo taksamittaripakon mahdollisesti vähentävän kilpailua lisäämällä taksiyrittäjien kustannuksia, mikä puolestaan vaikeuttaisi alalle tuloa. KKV:n mukaan taksamittaripakko myös vähentäisi kiinnostusta sivutoimiseen taksiyrittäjyyteen sekä heikentäisi sovelluspohjaisten taksiyrittäjien toimintamahdollisuuksia.