Työntekijän väärinluokittelu yrittäjäksi voi tuoda mukanaan merkittävät taloudelliset ja hallinnolliset seuraukset, minkä takia työvoiman käyttöä hankittaessa on syytä varmistua työntekosuhteen oikeudellisesta luonteesta. Myös lainsäätäjä on herännyt rajanvetotilanteiden hankaluuteen – uutta sääntelyä on tulossa sekä kansallisella että EU-tasolla.

Rajanveto työntekijän ja yrittäjän välillä on ollut perinteisesti varsin selvä. Työnteon tavoissa viime vuosina tapahtuneet muutokset ovat kuitenkin hankaloittaneet rajanvetoa ja yhä useammin syntyy tilanteita, joissa työnteon oikeudellisen luonteen suhteen ollaan epävarmalla pohjalla. Erityisesti kevytyrittäjyyden ja alustatyön osalta on usein tulkinnanvaraista, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai yrittäjänä. Vastaavia epäselvyyksiä ilmenee myös perinteisemmissä itsensä työllistämisen muodoissa, kuten konsulttisopimuksissa ja freelancerina toimiessa.

Työsuhteen tunnusmerkit

Työoikeudellisessa mielessä ansiotyötä tehdään aina joko työsuhteessa tai yrittäjänä.

Kysymys on työsuhteesta, mikäli työsopimuslaista ilmenevä työsuhteen määritelmä täyttyy: työtä tehdään sopimuksen alla henkilökohtaisesti työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Kyse on tältä osin pakottavasta sääntelystä, eli jos tunnusmerkit täyttyvät, kyseessä on työsuhde riippumatta siitä, mitä osapuolet ovat oikeussuhteesta sopineet.

Yksittäisistä tunnusmerkeistä eniten hankalia tulkintatilanteita aiheuttaa kysymys siitä, tehdäänkö työtä työn teettäjän johdon ja valvonnan alaisena. Esimerkiksi vaativassa asiantuntijatyössä voi olla, että työnantaja ei juurikaan käytä työnjohto-oikeuttaan työn ollessa hyvin itsenäistä, ja toisaalta toimeksiantosuhteisessa työssä työn teettäjä saattaa puolestaan osittain valvoa ja johtaa yrittäjän ominaisuudessa työtä tekevän henkilön työsuoritusta.

Työsopimuslakiin muutoksia 1.7.2023

Hankaliin rajanvetotilanteisiin on tulossa tulkinta-apua heinäkuun alusta alkaen, kun työsopimuslain soveltamisalasäännöksen muutos astuu voimaan. Jatkossa, mikäli työsuhteen olemassaolo jää tulkinnanvaraiseksi vielä työsuhteen tunnusmerkkien arvioimisen jälkeen, olemassaolo ratkaistaan kokonaisharkinnalla, jossa huomioidaan

1. työn tekemisen ehdot;

2. olosuhteet, joissa työtä tehdään;

3. osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta; sekä

4. muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat.

Työsopimuslain muutos ei vaikuta työsuhteen määritelmään, vaan se pyrkii tarjoamaan työkaluja epäselvien tilanteiden arviointiin. Tarkoituksena on helpottaa työntekosuhteen oikeudellisen luonteen ratkaisemista. Arvioinnissa huomioidaan esimerkiksi se, mitä osapuolet ovat sopineet vastuiden, oikeuksien ja velvollisuuksien jakautumisesta ja se, millaiseen toimintaan ja toimialaan työ liittyy.

Hieman yllättäen annetaan jatkossa edellä kerrotun mukaisesti merkitystä myös sille, mitä osapuolet ovat sopineet, tarkoittaneet tai käsittäneet työstä sopiessaan. Tässä arvioinnissa otetaan kuitenkin huomioon sopimusosapuolten asema, eikä osapuolten sopimus jatkossakaan ole yksin ratkaiseva tekijä – sopimuksen nimike sivuutetaan arvioinnissa, mikäli se poikkeaa muista oikeussuhteen luonnetta osoittavista elementeistä.

Muina arvioinnissa vaikuttavina seikkoina voidaan huomioida esimerkiksi yrittäjäriskin toteutuminen, työnsuorittajan toiminnan yleisyys ja julkisuus sekä erilaisia muodollisia seikkoja, kuten se, tehdäänkö työtä yhtiömuodossa tai toiminimen kautta. Kaiken kaikkiaan kokonaisharkinnassa korostuu sen arviointi, tehdäänkö työtä epäitsenäisessä vai itsenäisessä asemassa suhteessa työn teettäjään.

EU:n alustatyötä koskeva tuleva sääntely

Suomessa on käyty keskustelua siitä, ovatko digitaalisten alustojen kautta työskentelevät henkilöt yrittäjiä vai työntekijöitä. Alustatyöllä tarkoitetaan digitaalisen alustan välityksellä tehtävää työtä, jonka avulla markkinaosapuolet voivat olla yhteydessä toisiinsa esimerkiksi palveluiden tarjoamiseksi. Tyypillisesti alustatyö liittyy taksi- ja lähettipalveluihin. Esimerkiksi työneuvosto on vuonna 2020 ottanut yksittäistapauksissa kantaa ruokalähettien oikeudelliseen asemaan ja katsonut lausunnoissaan, että lähetit ovat työsuhteisia työntekijöitä.

Nyt Euroopan unionissa on käynnissä lakihanke, joka toteutuessaan tulee vaikuttamaan alustataloudessa työskentelevien ammattiaseman määrittämiseen.

Hankkeen taustalla on arvio siitä, että vaikka suurin osa alustojen kautta työskentelevistä henkilöistä luokitellaan muodollisesti itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi, moni heistä täyttää tosiasiassa työsuhteisen palkansaajan kriteerit; heitä sitovat samat säännöt ja rajoitukset kuin työntekijöitäkin, mutta he eivät ole oikeutettuja työlainsäädännön tarjoamiin etuuksiin ja suojaan.

Sääntely toisi mukanaan seitsemän kriteeriä työsuhteen olemassaolon arvioimiseksi. Näihin kuuluisivat esimerkiksi säännöt alustatyöntekijän pukeutumista ja käyttäytymistä sekä rajoitukset vapauteen kieltäytyä työtehtävistä. Mikäli kolme seitsemästä arviointikriteereistä täyttyisi, syntyisi olettama työsuhteesta alustatyöntekijän ja digitaalisen alustan välillä. Digitaalisen alustan vastuulle jäisi tällöin osoittaa, että kyse ei kansallisen lainsäädännön perusteella ole työsuhteesta.

Väärinluokitteluun liittyy riskejä

Työntekosuhteen oikeudellinen luonne on tärkeää arvioida työnsuorittajaa palkattaessa, sillä ratkaisulla on vaikutusta paitsi työlainsäädännön soveltumiseen, myös esimerkiksi verotukseen ja sosiaaliturvan järjestämiseen. Tulevan sääntelyn myötä on hyvä varmistua myös jo olemassa olevien toimeksiantosopimusten osalta, että ne eivät täytä työsopimuksen tunnusmerkkejä.

Vaikka sopimusta tehtäessä työnteon luonteesta vallitsisi yhteisymmärrys, voi riita- tai tulkintatilanteita syntyä esimerkiksi toimeksiantosopimusta irtisanottaessa tai viranomaisten toteuttaessa lainvalvontaa. Mikäli työsuhde on luokiteltu virheellisesti toimeksiantosuhteeksi, työnantaja saattaa joutua esimerkiksi maksamaan työsuhteesta johtuvia etuuksia ja sosiaaliturvamaksuja takautuvasti.

‍

‍

Lue myös:

EU:n palkka-avoimuusdirektiivi voimaan kesäkuussa

Työn tarjoamisvelvollisuus ei täyttynyt viikoittaisilla tiedotteilla avoimista työpaikoista