Edustimme suomalaista työnantajaorganisaatiota irtisanomisriidassa korkeimmassa oikeudessa. Korkein oikeus on ratkaisussaan käsitellyt mm. irtisanomisten kohdistamista tilanteessa, jossa työnantaja joutuu irtisanomaan useita työntekijöitä taloudellisella perusteella.

Työsopimuslain mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Lain mukaan perustetta irtisanomiseen ei ole kuitenkaan ainakaan silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka työnantajan toimintaedellytykset eivät ole vastaavana aikana muuttuneet. Uuden työntekijän ottamisena on olosuhteista riippuen voitu pitää myös työnantajan toisen työntekijän siirtämistä irtisanotun työntekijän tehtävään sekä mm. määräaikaisen työsuhteen uusimista.

Tässä tapauksessa korkeimmassa oikeudessa oli kysymys ennen kaikkea siitä, oliko työnantaja antaessaan nimityksen toiselle irtisanomisuhan piiriin kuuluneelle työntekijälle, työsopimuslaissa kielletyllä tavoin palkannut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin kuin mistä tehtävästä ensimmäinen työntekijä oli irtisanottu. Irtisanottu työntekijä katsoi toisen työntekijän nimityksen tarkoittaneen uuden työntekijän palkkaamista samankaltaiseen tehtävään kuin mistä hänet oli irtisanottu ja irtisanomisen olevan näin lain vastainen. Kumpikin työntekijä oli ollut useita vuosia työnantajan palveluksessa.

Korkein katsoi päätöksessään (KKO:2023:1), että asiassa ei ole tullut esille mitään sellaista, jonka perusteella työnantajan voitaisiin katsoa valinneen irtisanottava epäasiallisin perustein. Niin ikään korkein oikeus toteaa perusteluissaan, että toisen työntekijän eteneminen samoihin aikoihin omalla urallaan on ollut ensimmäisen työntekijän irtisanomisesta erillinen asia, joka ei ole vaikuttanut irtisanomisen laillisuuteen. Ratkaisu täydentää omalta osaltaan korkeimman oikeuden aikaisempia linjauksia työnantajan valintaoikeudesta päätettäessä irtisanomisten kohdentumisesta kollektiivi-irtisanomisissa.