EU:n parlamentti hyväksyi 10.11.2014 direktiivin koskien kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia. EU:n komission mukaan direktiivi tulee helpottamaan yksittäisten kansalaisten ja yritysten, jotka ovat olleet kilpailunrajoitusten kohteena, mahdollisuuksia vaatia ja saada vahingonkorvauksia kilpailunrikkomistapauksissa. Jäsenvaltioilla on kaksi vuotta aikaa implementoida direktiivi osaksi omaa kansallista lainsäädäntöään.

Kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia vaaditaan nykyään yhä useampien kilpailurikkomusten yhteydessä, kuten esimerkiksi kartelli- ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttötapauksissa. EU:n komission mukaan kilpailuoikeuden yksityisoikeudellinen soveltaminen (ns. private enforcement) on olennainen osa kilpailuoikeuden täytäntöönpanoa kilpailuviranomaisten toteuttaman perinteisen kilpailuoikeusvalvonnan rinnalla. Nyt hyväksytty direktiivi on nähtävissä tätä taustaa vasten ja sillä pyritään helpottamaan kilpailuoikeudellisten vahingonkorvausten hakemista.

EU:n vahingonkorvausdirektiivin keskeisimmät muutokset ovat:

• Kansalliset tuomioistuimet voivat määrätä yhtiöitä luovuttamaan todistusaineistoa, kun kilpailunrikkomusten kohteeksi joutuneet yritykset vaativat korvauksia. Tällöin ei esimerkiksi olisi välttämätöntä yksilöidä jokaista SEUT 101 tai SEUT102 artiklan oikeusprosessiin liittyvää asiakirjaa. Tuomioistuimet voisivat mm. määrätä seuraamuksia, mikäli asiakirja-aineistoa hävitettäisiin.
• Kansallisen kilpailuviranomaisen tai kilpailutuomioistuimen lainvoimainen (lopullinen) päätös sitoisi kansallista tuomioistuinta eikä kilpailurikkomusta tarvitse enää erikseen osoittaa kyseisessä jäsenvaltiossa. Mikäli kilpailuoikeusprosessia koskeva päätös olisi annettu toisessa EU:n jäsenvaltiossa kuin missä vahingonkorvauksia vaaditaan, tämä päätös muodostaisi olettaman kilpailuoikeussäännösten rikkomisesta.
• Kartellin ilmiantajan asemaa leniency-tapauksissa parannettaisiin. Kartellin ilmiantaja, jolle on myönnetty sakkoimmuniteetti kilpailurikkomuksesta, ei olisi yhteisvastuussa koko kartellivahingosta, vaan pelkästään siitä vahingosta, minkä se on itse aiheuttanut omille suorille tai epäsuorille asiakkaillensa tai ostokartellitilanteessa toimittajillensa.
• Kartellitapauksissa sovellettaisiin vahinko-olettamaa eli lähtökohta olisi, että kartellit aiheuttavat vahinkoa, varsinkin hintojen osalta. Tämä olettama olisi kumottavissa vastanäytöllä.
• Ns. passing on -tapauksissa (tapaukset, joissa vahinko siirtyy osittain seuraavalle portaalle) korvausten saamista helpotettaisiin. Vaikeutena tähän asti on ollut vahingon osoittaminen niissä tapauksissa, joissa yritykset eivät itse ole ostaneet hyödykkeitä kilpailulakeja rikkoneelta yritykseltä. Epäsuoran ostajan olisi katsottava näyttäneen toteen, että suoran ostajan maksama ylihinta on siirtynyt sille, mikäli se pystyisi osoittamaan alustavasti, että tällainen siirtyminen on tapahtunut. Tämä olettama olisi kumottavissa vastanäytöllä.