Myyjän vakuutukset (Warranties)

Myyjän vakuutusten tarkoituksena on antaa ostajalle turvaa siitä, että myyjän ilmoittamat tiedot yrityskaupan kohteesta pitävät paikkansa. Myyjä vakuuttaa ostajalle esimerkiksi, että kohdetta koskevat asiat on hoidettu kunnolla ja lainmukaisesti, ja että kaikki kohteesta annetut tiedot vastaavat sovittua, eivätkä ne ole harhaanjohtavia. Vakuutuksien kautta myyjä sitoutuu korvaamaan ostajalle mahdollisesti aiheutuvat vahingot ja menetykset, mikäli myyjän antamat vakuutukset osoittautuisivat virheellisiksi.

Myyjän vakuutukset määritellään niin, että ne kattavat kohteen liiketoiminnan olennaiset osa-alueet. Tyypillisesti myyjän vakuutukset kattavat ainakin omistusoikeuden ja oikeuden myydä kohde, yhtiöoikeudelliset asiat, tilinpäätökset ja muun taloudellisen informaation, IPR-oikeudet, sopimukset, omaisuuserät, työoikeudelliset asiat, IT ja tietosuoja-asiat, toiminnan lainmukaisuuden, ympäristöasiat, oikeudenkäynnit ja riitaprosessit, verotuksen, vakuutukset ja annetun informaation oikeellisuuden. Myyjän vakuutuksien laatimisessa tulisi huomioita kohteen erityispiirteet niin, että vakuutukset sovitetaan yksilöllisesti vastaamaan sitä, mikä on kohteen liiketoiminnassa erityisen tärkeää. Esimerkiksi ohjelmistokehitystä tekevälle yritykselle ja perinteiselle teollisuusyritykselle nämä voivat poiketa toisistaan merkittävästikin.

Erityiset korvausperusteet (Specific Indemnities)

Yrityskaupassa ostajan intressissä on huolellisesti perehtyä ennakollisesti kaupan kohteeseen ja myyjän intressissä on antaa ostajalle tietoa kaupan kohteesta jo kauppaneuvottelujen aikana. Puhutaan myyjän tiedonantovelvoitteesta ja ostajan selonottovelvollisuudesta. Tietojen jakaminen toteutetaan tyypillisesti ns. Due Diligence -tarkastusprosessin kautta (johon tyypillisesti viitataan pelkästään lyhenteellä ”DD”).

Suomessa (ja muissa Pohjoismaissa) vallitseva markkinakäytäntö on, että ostajan DD-tarkastuksen yhteydessä saama tieto mahdollisista kohteeseen liittyvistä riskeistä rajoittaa myyjän vastuuta. Eli jos jokin poikkeama myyjän vakuutuksiin on kohtuudella katsottava tulleen ostajan tietoon DD-tarkastuksen yhteydessä (ns. ”Fairly Disclosed” -konsepti), myyjä ei vastaa ko. poikkeamasta mahdollisesti aiheutuvasta vastuusta.

Erityisten korvausperusteiden (specific indemnities) kautta sovitaan siitä, miten myyjä sitoutuu korvaamaan ostajalle tiettyjä Due Diligence -tarkastuksessa esiin nousseita tai muutoin osapuolten tiedossa olevia riskejä tai tulevia menetyksiä. Tällaiset erityiset korvausperusteet vaihtelevat luonnollisesti sen mukaan, mitä kunkin yksilöllisen kohteen DD-tarkastuksessa havaitaan. Näihin voi kuulua esimerkiksi havainnot käynnissä olevista tai uhkaavista oikeudenkäynneistä, tai esimerkiksi tehdyt havainnot maaperän pilaantumiseen tai verotukseen liittyen.

Myyjän vakuutusten ja erityisten korvausperusteiden erona on siis, että erityiset korvausperusteet kattavat DD:ssä tunnistetut ongelmat, kun taas myyjän vakuutukset suojaavat mahdollisesti myöhemmin ilmeneviä, tuntemattomia riskejä vastaan.

Kauppahintamekanismit

Yrityskaupan neuvottelujen yhteydessä yksi tärkeimpiä sovittavia asioita on itse kohteen määrittämisen lisäksi myös kauppahinta. Kauppahinnan määrittämiseksi on erilaisia mekanismeja, joista yleisimpiä ovat Closing Accounts, Locked-box ja Earn-out.

Kauppahintamekanismi määrittää, miten kauppahinta määräytyy, milloin kauppahinta maksetaan ja miten se mahdollisesti tarkastetaan. Kauppahintaa koskevat riidat ratkaistaan tyypillisesti ns. Independent Auditor – menettelyssä välitysmenettelyn sijaan. Tällä pyritään turvaamaan se, että riitakysymyksen ratkaisee taloudellisten asioiden asiantuntija mahdollisimman nopeassa menettelyssä kaupan toteutuksen jälkeen.

Kokemusperusteisesti voi sanoa, että Earn-out kauppahintamekanismit, jossa osa kauppahinnasta maksetaan vasta tulevaisuudessa ja perustuen kaupan kohteen performanssiin tulevaisuudessa ovat alttiimpia riitojen synnylle.

Vastuunrajoitukset (Limitations of Liability)

Vastuunrajoitusten avulla yrityskaupan osapuolet sopivat kaupan vastuuseen liittyvistä rajoituksista, esimerkiksi ajallisesti tai korvaussummien osalta. Keskeisimmät vastuunrajoitukset käsittävät yleensä seuraavat asiat:

• Korvattava vahinko (välitön-, välillinen- tai jotain muuta?)
• Myyjän maksimivastuu
• Pienin korvattava vahinkotapahtuma (de minimis)
• Korvausvastuun alaraja, joka tulee ylittyä, jotta myyjän vastuu realisoituu (basket).
• Vahingonkorvausvastuun aikarajat, jotka tyypillisesti poikkeavat eri vastuiden osalta esim. siten, että ns. yleinen vaatimusaika, jonka puitteissa ostajan on esitettävä mahdolliset korvausvaatimuksensa on esim. 18 kuukautta kaupan täytäntöönpanon osalta, mutta verotuksellisten vaatimuksien osalta niin kauan kuin kohde saattaa olla jälkiverotuksen kohteena.

Lisäksi tyypillisesti kauppakirjassa sovitaan eräistä muista toiminnallisista velvoitteista ja osapuolten välisistä menettelytapasäännöistä, joiden mukaisesti mahdollisia vaatimuksia tulee käsitellä.

Lopuksi

Yrityskaupan vastuuperusteet, kuten edellä lyhyesti esitellyt myyjän vakuutukset, erityiset korvausperusteet, kauppahintamekanismit ja vastuunrajoitukset, ovat keskeisiä kauppakirjassa sovittavia asioita yrityskaupan riskienhallinnan kannalta.

Kokemusperäinen oppi on, että usein riitaan päättyvässä yrityskaupassa on laiminlyöty (ainakin jonkun osapuolen toimesta) antaa prosessille, DD-tarkastukselle ja sopimusneuvotteluille riittävä aika, huomio ja resursointi (ml. ammattimaiset neuvonantajat).

Huolella toteutettu DD-tarkastus ja hyvin neuvotellut ja selkeästi määritellyt vastuuperusteet voivat ennaltaehkäistä tulevia riitoja ja varmistavat yrityskaupan onnistumisen pitkällä aikavälillä.

Kiinnostaisiko sinua kuulla aiheesta enemmän? Tämä artikkeli pohjautuu Merilammen asiantuntijoiden syksyllä 2024 pitämään koulutukseen ”Yrityskauppariitojen anatomia”. Ottamalla Merilammen viestintäkanavat seurantaan kuulet ensimmäisten joukossa tulevista koulutuksistamme. Merilammen asiantuntijat kouluttavat aiheesta seuraavan kerran kevään 2025 aikana.

‍

‍