Unionin tuomioistuin vahvisti, että hankintadirektiivin säännökset eivät salli neuvottelumenettelyssä hankintaviranomaisen neuvottelevan tarjoajien kanssa sellaisista tarjouksista, jotka eivät vastaa tarjouspyynnössä vahvistettuja pakollisia vaatimuksia. Hankintaviranomainen on velvollinen huolehtimaan siitä, että sen pakollisiksi määräämiä vaatimuksia noudatetaan.

Unionin tuomioistuimen käsiteltävänä olleessa asiassa C-561/12 oli kyse Viron korkeimman oikeusasteen tuomioistuimen (Riigikohus) ennakkoratkaisupyynnöstä, joka koski Viron tielaitoksen (Maanteeamet) järjestämää tarjouskilpailua. Maanteeamet oli järjestänyt neuvottelumenettelyyn perustuvan tarjouskilpailun erään maantien E263 tieosuuden projektisuunnittelusta ja rakentamisesta. Tarjouspyynnössä tieosuuden keskikaistan leveydeksi oli tietyllä tieosuudella määritelty 13,5 metriä ja toisen tieosuuden osalta 6 metriä. Hankinta-asiakirjojen mukaan vaihtoehtoisten ratkaisujen esittämistä ei ollut sallittu. Tarjousten valintaperusteena oli halvin hinta.

Maanteeamet sai määräajassa neljä tarjousta. Yksi työyhteenliittymä tarjosi tarjouspyynnöstä poiketen koko kilpailutetulle tieosuudelle 6 metrin levyistä keskikaistaa. Muut kolme tarjoajaa tarjosi tarjouspyynnön mukaisesti osin 13,5 metriä leveää ja osin 6 metriä leveää keskikaistaa. Tarjousten vastaanottamisen jälkeen käytyjen neuvottelujen kuluessa Maanteeamet ehdotti muillekin tarjoajille, että alkuperäisistä tarjouksista poiketen keskikaistan leveys muutettaisiin koko tieosuudella 6 metrin levyiseksi työyhteenliittymän esittämän ratkaisun mukaisesti. Kaikkien tarjoajien kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen tarjoajat jättivät Maanteeametille tarjouksensa, joissa hintoja oli muutettu pyydetyn muutoksen mukaisesti.

Useiden valitusasteiden jälkeen asia tuli korkeimman oikeusasteen tuomioistuimen, Riigikohusin käsiteltäväksi. Riigikohus totesi, että hankintadirektiivin 2004/18 30 artiklan 2 kohdan perusteella jää avoimeksi, onko tarjouksia neuvottelujen kuluessa mahdollista mukauttaa myös suhteessa teknisiin eritelmiin sisältyviin pakollisiin vaatimuksiin. Jos tällainen mukauttaminen on mahdollista, Riigikohus pohti, onko mahdollista neuvotella myös sellaisista tarjouksista, jotka eivät ensi näkemältä täysimääräisesti täytä pakollisia vaatimuksia. Riigikohus esitti unionin tuomioistuimelle asiasta ennakkoratkaisupyynnön.

Unionin tuomioistuin muistuttaa ennakkoratkaisussaan aluksi, että hankintadirektiivin 30 artiklan 2 kohdassa sallitaan tietyissä tapauksissa neuvottelumenettely, jotta tarjoajien tekemiä tarjouksia voidaan mukauttaa vaatimuksiin, jotka hankintaviranomaiset ovat ilmoittaneet hankintailmoituksessa, tarjouspyyntöasiakirjassa ja mahdollisissa täydentävissä asiakirjoissa, ja jotta paras tarjous voidaan löytää. Tuomioistuin myös korostaa, että direktiivin 2 artiklan mukaan hankintaviranomaisten on kohdeltava taloudellisia toimijoita yhdenvertaisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti.

Unionin tuomioistuin toteaa, että vaikka hankintaviranomaisella on neuvottelumenettelyssä neuvotteluvaltaa, se on aina velvollinen huolehtimaan siitä, että sellaisia hankintaan liittyviä vaatimuksia, jotka se on määrännyt pakollisiksi, noudatetaan. Jos näin ei olisi, loukattaisiin avoimuusperiaatetta eikä pystyttäisi takaamaan, ettei hankintaviranomainen harjoita suosintaa tai käytä mielivaltaa.

Unionin tuomioistuin korostaa, että jos hyväksyttäisiin pakollisten ehtojen vastaisen tarjouksen täyttävän neuvottelumenettelyyn liittyvät edellytykset, veisi tämä kaiken merkityksen pakollisten ehtojen vahvistamiselta. Menettely ei tällöin mahdollistaisi sitä, että hankintaviranomainen voisi neuvotella tarjoajien kanssa yhteiseltä perustalta ja siten kohdella tarjoajia yhdenvertaisesti.

Unionin tuomioistuin vahvistaa, että hankintadirektiivin 30 artiklan 2 kohta ei salli sitä, että hankintaviranomainen neuvottelee tarjoajien kanssa tarjouksista, jotka eivät vastaa hankintaan liittyvien teknisten eritelmien pakollisia vaatimuksia.