Verohallinto kilpailutti vuonna 2019 EU-kynnysarvon ylittävän toimistokalusteiden ja niihin liittyvien palveluiden tavarahankinnan. Hankintayksikkö valitsi Isku Interior Oy:n voittajaksi, mutta poisti myöhemmin hankintapäätöksen hankintaoikaisupäätöksellä ja valitsi uudella päätöksellä Isku Interior Oy:n kilpailijan toteuttamaan hankinnan. Isku Interior Oy valitti asiasta markkinaoikeuteen, jossa se vaati ensisijaisesti hankintapäätöksen kumoamista, mutta myös hankintasopimuksen julistamista tehottomaksi, sillä hankintayksikkö solmi valituksen vireillepanon sekä 10 päivän odotusajan jälkeen hankintasopimuksen uuden voittajan kanssa.

Asiassa markkinaoikeus arvioi ensin, oliko hankintayksikkö menetellyt hankintasäännösten vastaisesti tarjouspyynnön osalta. Markkinaoikeus katsoi, että hankinnassa oli tapahtunut virhe ja tarjouspyyntö oli ollut sillä tavoin epäselvä, etteivät tarjoajat olleet sen perusteella kyenneet antamaan keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. Virheen johdosta markkinaoikeus arvioi asiassa hankintalain mukaisten seuraamusten määräämistä – erityisesti tehottomuusseuraamusta – tilanteessa, jossa hankintayksikkö oli solminut hankintasopimuksen valituksen vireillepanon jälkeen.

Tehottomuusseuraamuksen määräämisen edellytysten osalta markkinaoikeus totesi, ettei tehottomuusseuraamusta voitu voimassa olevan hankintalain nojalla määrätä, koska kyseessä ei ollut tilanne, jossa hankintalaissa tarkoitettua vapaaehtoista odotusaikaa ei ollut noudatettu. Hankintalain ja esitöiden perustelujen mukaan automaattinen suspensio – jonka mukaan hankintayksikkö ei saa tehdä hankintasopimusta, jos asia on saatettu valituksella markkinaoikeuden käsiteltäväksi – ei myöskään tullut sovellettavaksi.  Näin ollen automaattista suspensiota koskeva säännös ei mahdollistanut tehottomuusseuraamuksen määräämistä, kun dynaamisessa hankintajärjestelmässä odotusajan noudattaminen on jätetty hankintalaissa vapaaehtoiseksi. Valittaja oli asian käsittelyn yhteydessä kuitenkin esittänyt, että tehottomuusseuraamuksen käyttömahdollisuuden kaventaminen on ristiriidassa oikeussuojadirektiivin ja erityisesti tehokkuusperiaatteen kanssa. Lainsäätäjän tarkoitus ei ollut voinut olla, että tehottomuusseuraamus ei olisi käytössä, kun hankintayksikkö oli noudattanut vapaaehtoisen 10 päivän odotusajan ja asiassa oli valitettu valitusajan puitteissa.

Markkinaoikeus päätyi tarkastelemaan automaattista suspensiota ja sen soveltuvuutta kyseiseen hankintaan EU-oikeuden valossa. Markkinaoikeus arvioi, että neuvoston valvontadirektiivin (89/665/ETY), sellaisena kuin se on muutettuna muun muassa oikeussuojadirektiivillä (2007/66/EY), 2 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että hankintaviranomainen ei voi tehdä sopimusta ennen kuin muutoksenhakuelin on ratkaissut joko välitoimia koskevan hakemuksen tai muutoksenhaun. Edelleen jäsenvaltioiden oli varmistettava valvontadirektiivin 2 d artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan, että muutoksenhakuelin toteaa sopimuksen pätemättömäksi tai että pätemättömyys on tulosta siinä tapauksessa, jossa kyse on direktiivin 2 artiklan 3 kohdan vastaisesta virheellisestä menettelystä, joka on estänyt valittajaa käyttämästä sopimusta edeltäviä muutoksenhakukeinoja, edellyttäen, että virheellisen menettelyn yhteydessä on tapahtunut myös hankintadirektiivin vastainen menettely.

Edellä mainittuun vedoten markkinaoikeus katsoi, että valvontadirektiivin 2 artiklan 3 kohdan mukainen automaattinen suspensio koskee myös sellaisia EU-kynnysarvon ylittäviä hankintoja, joissa ei kansallisen lain mukaan ole velvollisuutta noudattaa odotusaikaa. Jäsenvaltiolle ei siten markkinaoikeuden mukaan ole jätetty harkintavaltaa siinä, noudatetaanko automaattista suspensiota myös dynaamisen hankintajärjestelmän sisällä tehtävissä EU-kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa. Näin ollen markkinaoikeus päätyi katsomaan, että hankintalaki on tältä osin tosiasiassa valvontadirektiivin vastainen.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaisesti, mikäli jäsenvaltio ei ole saattanut direktiiviä osaksi kansallista oikeutta määräajassa tai jos se on saatettu voimaan virheellisesti, yksityiset tahot voivat vedota valitusteitse ainoastaan sellaisiin direktiivin säännöksiin, jotka ovat sisällöltään ehdottomia ja riittävän täsmällisiä. Markkinaoikeus piti valvontadirektiivin 2 artiklan 3 kohdan, 4 kohdan sekä 2 d artiklan 1 kohdan b alakohdan säännöksiä sisällöltään ehdottomina ja riittävän täsmällisinä siten, että yksityinen taho voi vedota niihin markkinaoikeudessa. Näin ollen hankintalain 156 §:n 1 momentin 3 kohdassa viitatun hankintalain 150 §:stä huolimatta, valvontadirektiivin välittömän oikeusvaikutuksen perusteella asiassa oli mahdollista määrätä tehottomuusseuraamus. Hankintalaki oli siten myös tehottomuusseuraamuksen määräämisen osalta ristiriidassa valvontadirektiivin kanssa.

Markkinaoikeus määräsi hankintasopimuksen tehottomaksi 12.10.2020 lukien ja Verohallinnon hankintapäätöksen kumottavaksi vastaavilta osin. Markkinaoikeus velvoitti hankintayksikön toteuttamaan hankinnan hankintalain mukaisesti. Markkinaoikeus asetti velvoitteen noudattamiselle 160.000 euron suuruisen uhkasakon.

Markkinaoikeuden antama ratkaisu on merkittävä, sillä nykyisessä muodossaan hankintalaki on valvontadirektiivin vastainen. Automaattinen suspensio koskee markkinaoikeuden ratkaisun mukaisesti myös dynaamisen hankintajärjestelmän sisällä tehtäviä kilpailutuksia ja mikäli hankintayksikkö tekee tällaisessa hankinnassa hankintasopimuksen valituksen vireillepanon jälkeen, hankintasopimus voidaan markkinaoikeuden päätöksessä todetuin tavoin määrätä myös tehottomaksi.

Merilampi edusti asiassa Isku Interior Oy:tä. Markkinaoikeuden päätös nro 332/20 on lainvoimainen.