Korkein hallinto-oikeus (”KHO”) on tänään 20.8.2019 antamassaan vuosikirjapäätöksessä KHO:2019:98 korottanut markkinaoikeuden useille linja-autoyhtiöille joulukuussa 2017 määräämiä seuraamusmaksuja. KHO:n määräämät sakot nousivat yhteensä yli 8 miljoonaan euroon. KHO:n mukaan markkinaoikeuden päätöstä oli seuraamusmaksujen osalta muutettava jo sillä perusteella, että samansuuruisten seuraamusmaksujen määrääminen erisuuruisille yhtiöille asiaa perustelematta oli unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla kilpailunrikkomuksen osapuolten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista. Linja-autoliiton ja Länsilinjat Oy:n osalta KHO ei korottanut seuraamusmaksuja. Merilampi edusti asiassa Länsilinjat Oy:tä yhdessä Asianajotoimisto Merkuriuksen kanssa.

Asian tausta

Markkinaoikeus oli joulukuussa 2017 Kilpailu- ja kuluttajaviraston (”KKV”) esityksestä poiketen määrännyt Matkahuollolle, seitsemälle linja-autoyhtiölle sekä Linja-autoliitolle kullekin 100 000 euron suuruisen seuraamusmaksun markkinoiden jakamista koskeneesta kilpailurikkomuksesta. Kilpailunrajoituksen osapuolet olivat sulkeneet reittiliikennelupavuorot Matkahuollon aikataulu-, lipunmyynti- ja paketinkuljetuspalvelujen ulkopuolelle ja näin rajoittaneet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan ja kilpailulain 5 §:n vastaisesti kilpailua unionin palvelusopimusasetuksella ja joukkoliikennelailla kilpailulle avatuilla linja-autoliikenteen markkinoilla.

Matkahuolto, linja-autoyhtiöt, Linja-autoliitto ja KKV valittivat markkinaoikeuden päätöksestä KHO:oon. KHO:n arvioitavana oli, täyttyivätkö asiassa seuraamusmaksun määräämisen edellytykset, sekä mahdollisten seuraamusmaksujen määrä.

Suullisen käsittelyn toimittaminen

Markkinaoikeus oli toimittanut asiassa suullisen käsittelyn kilpailuasiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellessään. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleesta, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli mainittua määräystä oikeuskäytännössään tulkinnut, aiheutunut velvollisuutta toimittaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa uutta suullista käsittelyä markkinaoikeudessa jo esitetyn näytön uudelleenarvioimiseksi.

Vastoin Matkahuollon, osan linja-autoyhtiöiden sekä Linja-autoliiton näkemystä, KHO katsoi, ettei suullisen käsittelyn toimittaminen ollut hallintolain käyttölain 37 §:n nojalla asian selvittämiseksi tarpeen. Markkinaoikeus oli toimittanut asiassa suullisen käsittelyn kilpailuasiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellessään. KHO katsoi, ettei Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleesta aiheutunut velvollisuutta toimittaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa uutta suullista käsittelyä markkinaoikeudessa jo esitetyn näytön uudelleen arvioimiseksi.

Kilpailurikkomuksen laatu ja oikeuttamisperusteet

KHO katsoi, että Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto olivat sulkeneet reittiliikennelupavuorot Matkahuollon aikataulu- ja lipunmyyntipalveluista sekä pakettipalveluista. Päätöksen mukaan yhdenmukaistetun menettelytavan tarkoituksena oli markkinoiden säilyttäminen alalla toimivilla, pääosin siirtymäajan sopimuksilla liikennöivillä linja-autoyhtiöillä estämällä tai vaikeuttamalla uusien reittiliikenteen vuorojen pääsy markkinalle. KHO katsoi, että kysymys oli unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä tarkoitetusta tarkoitukseen perustuvasta markkinoiden jakamiseen tähdänneestä kilpailunrajoituksesta. KHO katsoi lisäksi, että kilpailurikkomuksella oli osin estetty ja viivästetty markkinan avautumista ja aiheutettu haittaa myös unioninlaajuisesti säädetyn kilpailun avaamista koskeva tavoitteen saavuttamiselle.

KHO:n päätöksen mukaan kilpailurikkomus päättyi Matkahuollon aikataulupalvelujen osalta kesäkuussa 2012, lipunmyyntipalvelujen osalta syyskuussa 2012 ja pakettipalvelujen osalta marras-joulukuun vaihteessa 2015.

Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja linja-autoliiton esittämien tehokkuusperustelujen osalta KHO totesi muun ohella, että joukkoliikennelaista tai unionin palvelusopimusasetuksesta ei ollut seurannut yhtiöille velvollisuutta sulkea reittiliikenteen vuoroja Matkahuollon aikataulu- ja lipunmyyntipalveluista. KHO:n päätöksen mukaan lainsäädännöllä tai viranomaisohjauksella ei ollut luotu sellaisia oikeuskäytännössä tarkoitettuja oikeudellisia puitteita tai edellytyksiä, jotka olisivat poistaneet mahdollisuuden tarjota Matkahuollon aikataulu- ja lipunmyyntipalveluja reittiliikenneluvilla liikennöidyille vuoroille.

KHO:n päätöksen mukaan Matkahuollon aikataulu- ja lipunmyyntipalvelujen sekä paketinkuljetuspalvelujen välillä ei ollut ollut tuettujen lippujen hyväksymisestä aiheutuviin ongelmiin liittyvää keskinäistä yhteyttä, eikä reittiliikennelupavuorojen poissulkemista Matkahuollon paketinkuljetusjärjestelmistä ollut voitu perustella tuettuihin lippuihin liittyvillä oikeuttamisperusteilla tai Matkahuollon matkapalvelujärjestelmän teknisen kehitystyön tarpeella.

Päätöksessä todettiin lisäksi, että reittiliikennelupavuorojen poissulkemista Matkahuollon aikataulu- ja lipunmyyntijärjestelmistä sekä pakettipalveluista ei voitu pitää oikeutettuna unionin valtiontukisääntöjä koskevan SEUT 107 artiklan 1 kohdan noudattamista koskevalla perusteella.

Seuraamusmaksut

KHO totesi päätöksessään, että samansuuruisten seuraamusmaksujen määrääminen erisuuruisille taloudellisille kokonaisuuksille asiaa perustelematta oli unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla kilpailunrikkomuksen osapuolten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista. KHO katsoi, että markkinaoikeuden päätöstä oli seuraamusmaksujen osalta jo tällä perusteella muutettava ja määräsi useimmille kilpailurikkomuksen osapuolista markkinaoikeuden määräämää korkeammat seuraamusmaksut. Länsilinjat Oy:lle ja Linja-autoliitolle määrätyt seuraamusmaksut (100.000 euroa) pysyivät kuitenkin ennallaan. KHO:n määräämät sakot (yhteensä yli 8 miljoonaa euroa) jäivät edelleen kauas KKV:n esittämästä sakkotasosta (yhteensä yli 30 miljoonaa euroa).

Merilampi edusti asiassa Länsilinjat Oy:tä yhdessä Asianajotoimisto Merkuriuksen kanssa.