Hallitus antoi 19.9.2022 hallituksen esityksen ns. ilmoittajansuojelulaiksi (HE 147/2022), jolla saatetaan Suomessa voimaan ns. whistleblowing-direktiivi ((EU) 2019/1937). Lain tavoitteena on kannustaa työnsä yhteydessä yleisen edun vastaisia EU-oikeuden tai kansallisen oikeuden rikkomuksia havainneita tai niitä epäileviä henkilöitä ilmoittamaan mahdollisista havainnoistaan. Lain alaiset organisaatiot velvoitetaan suojaamaan ilmoituksen tehneitä henkilöitä vastatoimilta. Uuden sääntelyn konkreettisena vaikutuksena keskisuurissa ja suurissa yrityksissä on velvoite ottaa käyttöön väärinkäytösten sisäinen ilmoituskanava.

Direktiivi olisi tullut saattaa kansallisesti voimaan jo 17.12.2021, mitä valtioneuvoston mukaan osaltaan viivästytti lausuntokierroksella saatu runsas palaute. Direktiivin voimaanpanon merkittävän viivästymisen vuoksi lain olisi tarkoitus tulla voimaan nyt hallituksen esityksen antamisen jälkeen mahdollisimman pian. Toki lain sisältöön saattaa vielä tulla tarkennuksia eduskuntakäsittelyn aikana.

Kokosimme alle tiivistetysti sen, mitä hallituksen esityksessä uudeksi laiksi on ehdotettu ja mitä yritysten tulisi ainakin tietää lain soveltamisesta käytännössä.

Ketä laki koskee?

• Yksityisellä sektorilla sisäinen ilmoituskanava tulee ottaa käyttöön yrityksissä, joissa on vähintään 50 työntekijää.
• Henkilöstömäärää tarkastellaan oikeushenkilökohtaisesti eli konserniin kuuluvalla yhtiöllä olisi ilmoituskanavan perustamisvelvollisuus, jos siihen työsuhteessa olevien työntekijöiden määrä olisi säännöllisesti vähintään 50. Konserniin kuuluvissa yhtiöissä, joissa säännöllistä henkilöstöä olisi alle 50 henkilöä, ei olisi velvoitetta ilmoituskanavan käyttöönottoon.
• Alle 50 henkeä työllistävät organisaatiot jäävät ilmoituskanavan perustamista koskevan velvoitteen ulkopuolelle, ja niitä koskevat ilmoitukset voidaan tehdä suoraan oikeuskansleriviraston ylläpitämään viranomaisten keskistettyyn ilmoituskanavaan.
• Monilla aloilla on jo käytössä omat ilmoituskanavansa, joita koskee oma erityissääntelynsä. Ilmoittajansuojelulaki on tarkoitettu yleislaiksi, jonka säännöksiä sovelletaan vain siltä osin kuin asiasta ei ole erikseen muualla säädetty. Tällaisia ilmoittajansuojalaista seuraavia uusia velvoitteita voivat olla esim. määräajat koskien ilmoituksentekijälle annettavaa vastaanottoilmoitusta tai ilmoitusta jatkotoimiin ryhtymisestä tai ilmoituksen tutkimista ja arviointia koskevat säännöt.

Aikataulu

• Kaikkien vähintään 250 henkilöä työllistävillä yksityisen sektorin organisaatioiden tulee ottaa sisäinen ilmoituskanava käyttöön kolmen kuukauden kuluessa lain voimaantulosta. On kuitenkin todennäköistä, että laki tullaan hyväksymään lähempänä loppuvuotta 2022, jolloin käytännössä määräaika päättyisi aikaisintaan helmi-maaliskuussa 2023.
• Lisäksi pienemmille 50–249 henkilöä työllistäville yrityksille ehdotetaan siirtymäaikaa 17.12.2023 saakka.

Millainen ilmoituskanava?

• Käytännössä yritys voi järjestää ilmoituskanavan ja ilmoitusten käsittelyn joko itse tai hankkia koko ilmoituskanavan hallinnoinnin tai esimerkiksi pelkän teknisen ratkaisun ulkopuoliselta palveluntarjoajalta. Kanavan ulkoistaminen ei kuitenkaan poista yrityksen vastuuta siitä, että lain asettamat velvoitteet ilmoitusten käsittelyssä täytetään.
• Yritys voi itse päättää hyväksyykö se anonyymit ilmoitukset ilmoituskanavassa.
• Ehdotuksen mukaan konsernit voisivat perustaa konserniyhtiöille yhteisen ilmoituskanavan.
• Lisäksi pienemmät, 50–249 henkilöä työllistävät yksityisen sektorin organisaatiot, joilla ei ole konsernisuhdetta, voisivat myös tietyin rajoituksin jakaa keskenään resursseja liittyen ilmoitusten vastaanottamiseen, paikkansa pitävyyden selvittämiseen tai toteutettaviin tutkimuksiin.

Ilmoitukset käytännössä

• Ns. kolmiportaisen mallin mukaan ilmoittajan tulisi käyttää ilmoitusten tekemiseen ensisijaisesti yrityksen sisäistä ilmoituskanavaa, minkä jälkeen käytettävissä olisi viranomaisen ilmoituskanava ja vasta viimekädessä ilmoittaja voisi turvautua tietojen julkistamiseen.
• Ilmoittajansuojan edellytyksenä on, että ilmoittajalla tulee olla perusteltu syy uskoa, että ilmoitetut asiat pitävät ilmoitushetkellä paikkansa ja että väärinkäytösepäily kuuluu lain soveltamisalaan.
• Työoikeudellisten säännösten rikkominen ei pääsääntöisesti kuulu lain soveltamisen piiriin eikä ilmoituskanavien ole tarkoitus toimia kanavana, jossa raportoida työsuhteeseen liittyvistä asioista kuten syrjintäepäilyt.
• Mikäli yrityksessä ei ole otettu sisäistä ilmoituskanavaa käyttöön lain voimaantultua, voidaan yritystä koskevat ilmoitukset tehdä oikeuskanslerinviraston ylläpitämään keskitettyyn ilmoituskanavaan.
• Yrityksen on toimitettava ilmoittajalle vastaanottoilmoitus seitsemän päivän kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta, minkä lisäksi ilmoittajalle on raportoitava kolmen kuukauden kuluessa siitä, mitä toimenpiteitä ilmoituksen johdosta on toteutettu (ei luonnollisesti koske anonyymejä ilmoituksia).

Ilmoituskanavan perustaminen ja siitä tiedottaminen

• Jos lakiin ei eduskuntakäsittelyn aikana tule merkittäviä muutoksia ja se hyväksytään vielä tämän vuoden puolella, tulee kolmen kuukauden määräaika vähintään 250 henkilöä työllistävissä yrityksissä pian eteen.
• Yritysten tulisi aloittaa viimeistään nyt sisäisten ilmoituskanaviensa perustaminen (ml. päättää ilmoitusten käsittelystä vastaavista henkilöistä joko organisaation sisällä tai sen ulkopuolella).
• Henkilöstölle olisi myös tiedotettava ilmoituskanavan käyttöönotosta, ilmoittamiseen liittyvistä menettelyistä, viranomaiselle ilmoittamisesta sekä ilmoittajan suojan saamisen edellytyksistä.
• Yritysten tulisi ilmoituskanavan käyttöönoton yhteydessä arvioida, onko syytä järjestää yhteistoimintamenettelyt sekä arvioida mahdolliset tietosuojaselosteiden päivitystarpeet sekä mahdollinen tarve tietosuoja-asetuksen mukaiselle tietosuojan vaikutustenarvioinnille.

‍

‍

Lue myös:

Työntekijöiden terveystietojen lainvastaisesta tallentamisesta ja käsittelystä 230.000 euron hallinnollinen seuraamusmaksu

Vastaamolle Suomen suurin hallinnollinen seuraamusmaksu

Whistleblowing-direktiivin kansallinen voimaanpano myöhästymässä

EU-tuomioistuin totesi Privacy Shield -järjestelmän riittämättömäksi (Schrems II -asiassa)