Euroopan unionin tuomioistuin (”EUT”) päätti, että osa ns. viidennen rahanpesudirektiivin (EU) 2018/843 säännöksistä on pätemättömiä. EUT toteaa 22.11.2022 ennakkoratkaisuasiassa antamassaan tuomiossa, että direktiivi on pätemätön siltä osin kuin se edellyttää yhtiöiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen olevan kenen tahansa saatavilla. EUT:n päätös on epäselvä siitä, miltä osin näiden tietojen tulee olla päätöksen jälkeen saatavilla.

EUT arvioi, että direktiivissä määritelty keino rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi ei ole oikeassa suhteessa keinon seurauksena vaarantuvien Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettujen perusoikeuksien kanssa. Osana arviotaan EUT totesi, että uuden viidennen rahanpesudirektiivin omistajatietojen saantia koskevien oikeuksien laajentaminen merkitsee huomattavasti vakavampaa yksityiselämän ja henkilötietojen suojan loukkausta kuin aikaisempien rahanpesudirektiivien säännökset.

EUT:n ratkaisun johdosta voidaan todeta erityisesti seuraavaa:

• Rahanpesudirektiivin tavoitteena on estää rahanpesua, ja yhtenä keinona on nähty avoimuuden lisääminen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen osalta.
• Neljäs rahanpesudirektiivi rajoitti muiden kuin viranomaisten omistaja- ja edunsaajatietojen saannin tahoihin, jotka pystyvät osoittamaan, että tietojen saannille on ”oikeutettu etu”.
• Sittemmin viides rahanpesudirektiivi poisti oikeutetun edun vaatimuksen ja laajensi tietoihin pääsyn kenelle tahansa ”kaikissa tapauksissa”.
• Suomessa yhtiöiden tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien tietoja saa patentti- ja rekisterihallituksesta, mutta käytännössä tietoihin pääsy edellyttää meillä edelleen rahanpesulain mukaisen käyttötarkoitusselvityksen antamista sekä luovutuksensaajan tunnistamista.

Ratkaisu muistuttaa EU:n perusoikeuksien merkityksestä ja siitä, että EUT toimii käytännössä välillä myös ”perustuslakituomioistuimena” arvioidessaan paitsi kansallisten lakien, myös EU-säädösten perusoikeuksien mukaisuutta.