Miksi pakotteista tulee sopia?

Kansainvälisiä pakotteita asettavat useat valtiot ja yhteisöt, mutta Suomessa automaattisesti sitovaa oikeutta ovat Suomen omien lisäksi ainoastaan Euroopan Unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien asettamat pakotteet. Suomen laki ei velvoita ketään noudattamaan esimerkiksi Yhdysvaltain asettamia pakotteita.

Kuitenkin erityisesti pankkien on välttämätöntä noudattaa myös Yhdysvaltain asettamia pakotteita, koska jos ne eivät näin tekisi, niille elintärkeä valuutanvaihtokanava euron ja Yhdysvaltain dollarin välillä voisi vaarantua. Siksi pankkien täytyy varmistua kyseisten pakotteiden noudattamisesta sopimuksin – ja sama logiikka pätee pankkien lisäksi myös muihin yrityksiin.

Mitä pakotteiden noudattamisesta voidaan sopia?

Kaiken pakotteisiin liittyvän sopimisen tarkoituksena on yleensä se, että sopimusosapuolella olisi sopimuksen mukainen oikeus pidättäytyä kaikista sellaisista toimista, jotka saattaisivat ajaa kyseisen sopimusosapuolen rikkomaan pakotteita – ja siten pahimmassa tapauksessa päätymään itse pakotteiden kohteeksi. Pakotteiden rikkominen on rangaistavaa lähtökohtaisesti vain tahallisena, joten sopimusehdoilla pyritään luomaan osapuolille vilpittömän mielen suojaa viranomaisiin nähden. Koska pakotteiden laajuus ja sisältö muuttuvat kaiken aikaa, pakotteet ovat sopimuksentekomielessä ns. liikkuva maali, johon osuminen tarkasti on vaikeaa. Siksi pakote-ehtoja ehdottavalla osapuolella on taipumusta pyrkiä sopimaan ne laajemmiksi kuin pakotteiden sen hetkinen sisältö edellyttäisi.

Pakotteita koskevat ehdot sisällytetään kauppakirjoissa yleensä osapuolten toisilleen antamiin vakuutuksiin ja/tai sitoumuksiin. Tällaisen ehdon ehkä tavanomaisin tyyppi on osapuolen antama vakuutus siitä, ettei osapuoli tai yksikään sen vastuuhenkilö ole pakotteiden kohteena ja ettei suunniteltuun transaktioon käytetä pakotteiden kohteena olevia tai pakotteiden kohteena olevalta henkilöltä saatuja varoja.

Kaupassa voidaan myös edellyttää kaupan kohdetta koskevia pakoteliitännäisiä vakuutuksia (, jotka siis antaa myyjä). Niihin sisällytetään tyypillisesti muun muassa vakuutus siitä, että kaupan kohde on kaikin ajoin noudattanut kauppakirjassa määriteltyjä pakotteita. Ostajan kannattaa huomioida, ettei kauppakirjoissa usein esiintyvä vakuutus siitä, että kaupan kohde on noudattanut voimassa olevia lakeja, yleensä kata Yhdysvaltain pakotteita, elleivät ne ole kaupan kohteeseen sen kotimaassa sovellettavaa oikeutta.

Millaisia ovat tyypilliset pakote ehdot?

Kauppakirjassa myyjältä voidaan edellyttää esimerkiksi seuraavanlaista vakuutusta:

”Myyjä ei itse ole, eikä se kuulu, suoraan tai välillisesti, sellaiseen konserniin tai tosiasialliseen määräysvaltaan, jonka suora tai välillinen omistaja tai tosiasiallisen määräysvallan käyttäjä taikka edellä mainittujen yhteisöjen hallituksen jäsen, toimitusjohtaja tai toiminimenkirjoitukseen oikeutettu edustaja olisi Pakotteiden kohteena. ’Pakotteilla’ tarkoitetaan Suomen valtion, Yhdistyneiden Kansakuntien, Euroopan Unionin ja minkä tahansa sen jäsenvaltioiden, Amerikan Yhdysvaltojen, Yhdistyneiden Kuningaskuntien, Sveitsin tai Norjan taikka näiden toimivaltaisten viranomaisten tai toimielinten asettamaa, hallinnoimaa, hyväksymää tai toimeenpanemaa pakotetta, taloudellista sanktiota, vienti- tai tuontikieltoa, kauppasaartoa tai muuta vastaavasti rajoittavaa toimenpidettä.”

Lisäksi Ostajalta voidaan edellyttää esimerkiksi seuraavaa vakuutusta:

”Ostaja ei käytä tässä kauppakirjassa sovitun kauppahinnan maksamiseen Pakotteiden kohteena olevia tai Pakotteiden rajoittamasta toiminnasta tai Pakotteiden kohteena olevilta henkilöiltä saatuja varoja.”

Kaupan kohteesta annettava pakoteaiheinen myyjän vakuutus voi olla esimerkiksi seuraavanlainen:

”Yhtiö ja/tai yksikään sen konserniyhtiöistä ja/tai edellisten hallituksen jäsenistä, toimitusjohtajista ja/tai toiminimenkirjoitukseen oikeutetuista edustajista ei ole Pakotteiden kohteena eikä ole rikkonut Pakotteita.”

Kiinteistökaupoissa ostajat ovat lisäksi toisinaan pyrkineet neuvottelemaan myyjän vakuutuksia, jotka koskisivat kiinteistön vuokralaisia ja niiden toimintaa. Tällaiset vakuutukset voivat olla myyjälle hankalia antaa, mutta toisaalta myös ostajan ongelma on todellinen: pakotelistalle asetettu vuokralainen voi pahimmillaan blokata koko kohteen velkarahoituksen, ja ainakaan häneltä saatuja vuokratuloja ei ole mahdollista käyttää lainanhoitoon.

Rahoitussopimusten puolella on ollut toisinaan havaittavissa, että pankit ovat pyrkineet neuvottelemaan ehtoja, joissa velallinen sitoutuisi pidättäytymään kaikista oikeustoimista pakotelistattujen tahojen kanssa. Tällainen sopiminen edustaa pakotteiden sisällön kannalta yleensä tarpeettoman laajaa rajoitetta, koska pakotteita on eritasoisia eivätkä raskaimmatkaan pakotteet kiellä aivan kaikkia oikeustoimia pakotteiden kohteena olevien henkilöiden kanssa. Kyseistä vakuutusta noudattaessaan sen kohde saattaisi pahimmassa tapauksessa tulla rikkoneeksi varsinaisia sitovia lakeja.

Toisin kuin rahoitussopimukset, kauppakirjat eivät kuitenkaan yleensä sisällä osapuolille kovenanttien tyyppistä velvollisuutta noudattaa pakotteita juoksevasti jossain tulevassa aikaikkunassa vaan kaikki velvollisuudet liittyvät toimintaan kaupantekopäivänä tai sitä ennen. Ainoa tällainen tulevaisuuteen ulottuva sitoumus saattaisi tulla kysymykseen mallissa, jossa kauppakirja allekirjoitetaan (signing) ensin ja kauppa toteutetaan vasta myöhemmin (closing). Tällöin myyjän sitoumus hoitaa kohdetta signingin ja closingin välisenä aikana tietyllä tavalla voisi sisältää myös pakotteiden noudattamista koskevan ehdon.

Mitä pakote-ehtojen rikkomisesta seuraa?

Esimerkiksi rahoitussopimuksissa pakote-ehdon rikkomista koskevat seuraamukset ovat melko helposti hahmotettavia ja selkeästi määriteltyjä. Tavallisesti niistä seuraa velvollisuus maksaa laina kokonaisuudessaan ennenaikaisesti takaisin. Kauppakirjoissa tilanne on kuitenkin seurausten kannalta jossain määrin vaikeammin ennakoitava.

Jos sopimusvastapuoli rikkoo esim. vakuutusta, jossa hän vahvistaa, ettei itse ole pakotteiden kohteena, seurauksena voi viime kädessä olla sovitun kaupan mitättömyys. Tämä voi tulla kysymykseen paitsi kauppakirjaan kirjatun ehdon perusteella, myös joissain tapauksissa suoraan lain nojalla.

Rikkomuksesta seuraa lähtökohtaisesti myös korvausvelvollisuus. Sopimusoikeuden pohjana on ns. täyden korvauksen periaate, mutta kauppakirjoissa osapuolten korvausvastuuta on tyypillistä rajata eri tavoin. Ehkä keskeisin pakotevakuutuksia koskeva yleinen vastuunrajaus on välillisten vahinkojen jättäminen osapuolten korvausvelvollisuuden ulkopuolelle. Olennaisimmat pakotevakuutusten rikkomisesta aiheutuvat vahingot lienevät kuitenkin juuri välillisiä, kuten tulonmenetyksiä, häiriöitä muissa sopimussuhteissa sekä mainehaittaa. Mikäli pakotteisiin näyttäisi liittyvän olennainen riski, kyseinen vastuunrajoitus kannattaa kirjoittaa siten, ettei pakote-ehdosta tule sitä kautta käytännössä merkityksetöntä.

Toinen pakote-ehtoihin todennäköisesti kajoava yleinen vastuunrajaus on se, jossa myyjän vastuun ulkopuolelle jäävät kaikki sellaiset vahingot, jotka perustuvat olemassa olevien säännösten soveltamiskäytännön muutoksiin. Koska pakotteista on melko vähän soveltamiskäytäntöä, kyseinen rajaus saattaa tulle kysymykseen helpostikin.

Lopuksi

Kauppakirjoihin otettujen pakotteita koskevien ehtojen sisältö ja laajuus (ymmärrettävistä syistä) seuraa trendinomaisesti rahoitussopimuksia. Niissä kehityksen kulku on ollut sellainen, että ensi alkuun, vuoden 2014 jälkeen, sopimuksiin ilmaantuneet ehdot olivat osumatarkkuudeltaan melko heikkoja ja usein epätarkoituksenmukaisia. Sitä mukaa kun markkinatoimijoiden pakotetuntemus on parantunut, myös pakote-ehdot ovat tarkentuneet. Jos edellä mainittu trendi jatkuu, samanlaista kehitystä nähtäneen myös kauppakirjojen puolella.