Työeläkejärjestelmää koskevat lainsäädäntöuudistukset astuivat voimaan 1.1.2017. Työnantajan kannalta merkittävimmät muutokset tehtiin työntekijän eläkelakiin (395/2006). Keskeisimmät uudistukset koskevat eläkeikää, eläkkeen karttumista sekä eläkemuotoja. Uudistuksen taustalla on eliniän pidentymisen myötä syntynyt tarve pidentää työuria. Tavoitteena on turvata työeläkejärjestelmän rahoitus työelämän ulkopuolella olevien lukumäärän kasvaessa työikäiseen väestöön verrattuna.

Olennaisin työeläkkeitä koskeva muutos on vanhuuseläkeiän korottaminen. Vanhuuseläkeiän alaraja nousee asteittain aikaisemmasta 63 vuodesta 65 vuoteen. Muutos koskee vuonna 1955 syntyneitä ja sitä nuorempia. Tämä toteutuu aluksi portaittain siten, että eläkeikää nostetaan vuoden 2017 jälkeen kolme kuukautta vuodessa 65 vuoden eläkeiän saavuttamiseen asti. Seuraavaksi vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneiden eläkeikäraja kytketään elinajan keskimääräiseen kehitykseen alkaen vuodesta 2030. Lisäksi käyttöön otettiin uutena käsitteenä tavoite-eläkeikä. Kun elinaikakerroin leikkaa kuukausieläkkeitä eliniän kasvun mukaisesti, määrittää tavoite-eläkeikä sen, kuinka paljon lisätyöskentelyä alimman vanhuuseläkeiän jälkeen vähentämätön eläke edellyttäisi. Eläkeiän alarajan nostamisen vuoksi myös työsopimuslain (55/2001) ja merityösopimuslain (756/2011) yleistä eroamisikää koskevaa sääntelyä muutettiin vastaamaan uudistuksia siten, että vanhuuseläkkeen ala- ja yläikärajan välisenä erona säilyy viisi vuotta. Julkisella sektorilla eläkeikiä koskeva muutos toteutui osin yksityistä sektoria poikkeavasti järjestelmien eroista johtuen.

Työeläkeuudistus muutti merkittävästi myös eläkkeen karttumista. Vuodesta 2017 lukien eläkkeen karttumisprosentti on työntekijöillä 17 ikävuodesta lähtien 1,5 % vuosipalkasta. Iän perusteella porrastetuista karttumisprosenteista luovuttiin. Karttumismuutoksilla on kuitenkin siirtymäaika. Vuosina 2017–2025 kertyy 53–62 -vuotiaille eläkettä tilapäisesti 1,7 % vuodessa. Korotettua karttumaa saavan työntekijän eläkemaksu on 1,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin muiden työntekijöiden. Korotettu 4,5 %:n suuruinen eläkekarttuma 63–67 -vuotiaille puolestaan poistui uudistuksen myötä. Tilalle tuli lykkäyskorotus, jota sovelletaan niihin työntekijöihin, jota eivät ota eläkettä maksuun heti vanhuuseläkeiän alarajalla. Nämä henkilöt ovat oikeutettuja samaan 0,4 % suuruisen korotuksen eläkekarttumaan jokaiselta kuukaudelta tämän iän saavuttamisen jälkeen.

Huomattavana muutoksena on myös osa-aikaeläkkeen lakkauttaminen eläkemuotona. Tämän korvasi uusi etuus, osittainen varhennettu vanhuuseläke, joka mahdollistaa osittaisen eläkkeen jo ennen vanhuuseläkkeen alaikärajaa. Ikäraja osittaiselle vanhuuseläkkeelle on 61 vuotta, ja eläke on tällöin valinnasta riippuen 25 % tai 50 % eläkkeen alkamiseen mennessä kertyneestä eläkkeestä tarkistettuna elinaikakertoimella. Eläkkeen osittaminen pienentää kuitenkin eläkettä pysyvästi. Uusi eläkemuoto on otettu huomioon työaikalaissa (605/1966) osa-aikaeläkettä vastaavasti. Varhennettu vanhuuseläke on lain mukaan työnantajan ja työntekijän välinen sopimus. Työnantajan on arvioitava, soveltuuko työ osa-aikaisena tehtäväksi. Työnantajan on lisäksi huomattava, että uudistus ei vaikuta jo voimassa oleviin osa-aikaeläkkeisiin.

Toinen uusi eläkemuoto järjestelmässä on työuraeläke. Tarkoituksena on mahdollistaa pitkän työuran rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavassa työssä tehneelle henkilölle eläkkeelle jääminen ennen alinta vanhuuseläkeikää. Edellytyksinä ovat vähintään 63 vuoden ikä, 38 vuoden pituinen työura sekä työkykyyn vaikuttava sairaus. Työnantajan kannalta keskeistä on, että uudesta eläkemuodosta huolimatta työkyvyttömyyseläke säilyy eläkemuotona edelleen, eikä työuraeläke vaikuta työkyvyttömyyseläkkeen tapaan yrityksen työkyvyttömyysmaksun maksuluokkaan.

Kaikkiin aikaisemman järjestelmän osa-alueisiin juuri voimaan tullut muutos ei vaikuta. Sekä työntekijä että työnantaja maksavat edelleen työeläkemaksuja. Työttömyysturvan lisäpäivät eli niin sanottu eläkeputki säilyvät ennallaan. Niin ikään perhe-eläke ja indeksisuoja säilyvät ennallaan. Palkattomien aikojen, kuten työttömyyden, sairauspäivärahakausien sekä perhevapaiden eläkekertymät pysyvät muuttumattomina.

Toteutuneilla uudistuksilla on oletettavasti vaikutuksia työntekijöiden ikärakenteeseen. Työnantajien on siten huomioitava uudet eläkemuodot ja porrastettu eläkeiän kohoaminen toiminnassaan. Osa työntekijöistä voi uudistuksen myötä jatkaa työskentelyä entistä pidempään lykkäyskorotuksen kannustaessa ja palkitessa työuralla jatkavia.